Moikka, oon Sini 30v, ja haluan kertoa teille mun kokemuksista
yhteisöasumisesta. Oon viettänyt viimeiset vuodet eri asumismuotojen parissa
pitkin maailmaa. Isoista hostellidormeista keskelle ei mitään rakennettuihin
parakkeihin, muiden asuntojen sohville / lattialle / nurkkiin / kommuuneihin /
telttoihin / you name it. Eli melkoisen laaja skaala on tullut katsottua läpi
erilaisia asumismuotoja- ja oloja. Suomeen paluun jälkeen asuin muutaman
kuukauden yksin, mutta tiesin jo alusta asti, että tuun kaipaan yhteisöllisyyttä
ja kämppisarkea, joten aika nopeasti aloin etsimään itselleni kommuunia
johon asettua hetkeksi.

Eräänä aamuna istuin aamukahvilla mun puutaloyksiön lattialla. Oli sairaan
kylmä joulukuinen aamu, ja selasin facebookin kommuuniryhmää taas
vaihteeksi. Viime kuukausina Tampereen kommuunitarjonta oli ollut vähän
heikohkoa, eikä mun kriteereihin sopivaa kommuunia ollut löytynyt. Nyt
kuitenkin mun silmiin osui ilmoitus. Joku alivuokraa sen huoneen tammikuun
lopusta huhtikuun loppuun. Eli just sille ajankohdalle mihin tarvisin asunnon.
Luin ilmoituksen läpi ja aloin arpoon että otanko ilmoittajaan yhteyttä. Ei
tarvinnut miettiä pitkään, ja melko nopeasti olinkin jo laittanut ilmoittajalle
viestiä. Viestissä kerroin lyhyesti itsestäni (nimi, ikä, tausta, työ, harrastukset,
millainen asuja & persoona olen, mielenkiinnonkohteet).

Sain saman päivän aikana vastauksen, ja sovittiin, että tuun katsomaan
huonetta. Sovittu aika koitti noin viikon päästä, ja työpäivän jälkeen suuntasin
google mapsin avustuksella asunnolle. Mua tervehti pirteen oloinen about
mun ikäinen mimmi. Kun näin asunnon multa meinas tippua silmät päästä. En
ollut osannut odottaa mitään tälläistä. Käytiin kaikki huoneet läpi, ja jokainen
oli melkein mun yksiöö isompi. Huonekorkeus oli tuplat normaaliin, syvät
ikkunalaudat ja kaikki. Vessa ja suihku erillään, mikä on yleensä aika
täydellinen ratkaisu yhteisöasumiseen. Iso keittiö kaikilla herkuilla, ja kivasti
sisustettu. Juteltiin niitä näitä joku 30min, ja sovittiin et ollaan asunnosta
yhteyksissä lähiviikkoina. Vajaa viikon päästä mulle tarjottiin tätä huonetta ja
olisin voinut pomppia innosta. Todellakin haluan muuttaa!! Huomattavasti
halvempi vuokra, ei sähkölämmitystä, parempi sijainti, kivempi asunto…
SOLD!!!

Kuukauden päästä muutin roinani sisään. En ollut tavannut kumpaakaan mun
tulevaa kämppistä ennen, mutta ajattelin et koska se mimmi kenen
huoneeseen muutin oli super kiva, niin sen kämppistenkin on pakko olla super
kivoja. Enkä ollut väärässä. Ekan kerran moikattiin asunnon eteisessä ja
esittelin itseni ja kyselin et mitä te teette ja ketä te ootte. Sillee casuaalisti, ei
mitään ihmeitä. Suht nopeesti tutustuttiin toisiimme paremmin, koska välillä
vietettiin aika paljonkin aikaa yhdessä keittiössä esim teen, juttelun,
sämpylöiden tai pelien merkeissä. Käytiin myös toisen kämppiksen kanssa
luimlautailemassa, ja toisen kanssa puheltiin tosi paljon kaikkea mahdollista arjen
ohessa. Henkilökohtaisesti nautin tosi paljon siitä, että ympärillä on kivoja
tyyppejä. Ja aina kuitenkin oman tilan tarpeen iskiessä oli mahdollisuus
mennä omaan huoneeseen ja pistää ovi kiinni. Sitten oli vähän niinkun oma
yksiö, vaan halvemmalla rahalla ja paremmilla puitteilla kun mihin ois varaa,
jos asuis yksin.

Kuukaudet kului eteenpäin, ja poismuuton aika koitti. Haikein fiiliksin pakkasin
kamani, siivosin huoneeni ja muutin pois. Puhuttiin just siitä mun toisen
kämppiksen kanssa, että on tää kyl paha kun on tottunut näin mielettömän
hienoon asuntoon, kun kaikki normi vuokrakämpät tuntuu sen jälkeen ihan
kauheilta ja pieniltä luukuilta. Ei oo helppoa. Halaukset, hyvästit, näkyillään…
Jätin avaimet pöydälle ja suljin oven. Olipahan taas muutamat kuukaudet.

Love,
Sini